Kannanotto: Joulupukki on olemassa

Kirkuk uskoo vahvasti Joulupukin olemassa oloon. Lippukunnan joulujuhlassa esitetty näkemys siitä, että Joulupukki olisi keksitty tai että hän ei asuisi Korvatunturilla ei vastaa joulujuhlan järjestäjien näkemyksiä. Joulupukin olemassa olon puolesta todistaa muun muassa se, että Pukki kävi juhlassa tervehtimässä nuotiotyttöjä.
huom! kannanotto on kirjoittajan ehdotus kannanotoksi, eikä välttämättä vastaa koko Kirkukn näkemystä.

Kannanotto: Nuotiotytöt vastustavat lahjapaketointia

Nuotiotytöt vastustavat joululahjojen paketointia ja sen mukanaan tuomaa pakkausmateriaalien kerskakulutusta. Joululahjojen paketointi tuottaa huomattavan määrän jätettä. Lahjapaperin ainoa tarkoitus on peittää lahja, mutta sen voisi tuoteuttaa myös huomattavan paljon edullisemmin ja ympäristöystävällisemmin. Nykyiset lahjapaperit ovat erittäin korkealaatuisia ja niiden valmistusprosessissa käytetään aivan liikaa arvokkaita luonnonvaroja.
Nuotiotytöt suosittelevatkin, että lippukunnan jäsenet paketoivat omat joululahjansa esimerkiksi luettuihin sanomalehtiin. Erityisen tärkeää on myös se, että kukin nuotiotyttö huolehtii siitä, että aattoiltana lahjapaperit kierrätetään joka kodissa. Joulupaperit kuuluvat keräyskartongin lajitteluastiaan.
Nuotiotyttöjen merkittävä vuosittainen varainkeruuprojekti on paketointipalvelu Itäharjun Prisman aulassa. Asiakkaiden ostamat joululahjat paketoidaan korvausta vastaan kauniisti ja nopeasti. Nuotiotytöt kierrättävät paketoinnista syntyvän jätteen. Kaikki paketit pyritään paketoimaan mahdollisimman sopivan kokoiseen paperiin, jottei turhaa jätettä synny.
lisätietoja: Kekka
huom! kannanotto on kirjoittajan tekemä ehdotus, eikä ole yhdistyksen virallinen kanta.

Nukuttaa...

Tänään oli niin osuva kirjoitus Tursassa. Se koski kaamosmasennusta. Miten sattuikin, että asiasta kirjoitettiin juuri sinä aamuna, kun mä lorvin sängyssä puolitoista tuntia torkulla. Voi ei... Tästä voitte myös päätellä, että gradu ei juurikaan etene :)

Joulunodotusta ja juhlintaa

Tänään vietetään itsenäisyyspäivän aattoa. Huomenna onkin partiomyyjäiset ja illalla katsotaan telkusta linnan juhlia. Suomi itsenäisenä maana täyttää huomenna 90 vuotta. Viime päivinä lehdet ovat olleet täynnä a) vuonna 1917 syntyneitä ihmisiä b) lasten itsenäisyyspäivän juhlia c) maahanmuuttajien ja uussuomalaisten kokemuksia itsenäisyydestä. Journalisteilla on ideat kertakaikkisen lopussa.
Eilen mietin mitä itsenäisyys tarkoittaa. Oli erittäin vaikeaa kuvitella mitä itsenäisyystaisteluun on kuulunut. Mitä "vieraan vallan ikeessä" oleminen on tarkoittanut? Onko nykymaailmassa EU sellainen vieras valta, jota vastaan jossain vaiheessa tullaan nousemaan? Vai onko maailma oikeasti kehittynyt niin paljon, että vieraan vallan päätöksentekoon voidaan täältä Suomesta vaikuttaa niin paljon, ettei valta ja lainsäädäntö tunnukaan vieraalta.
Sotiminen ja veteraaniasia on toinen kokonaisuus, joka aina näin itsenäisyyspäivän aikaan nousee esille. Eilen asiaa jälleen pohtiessani tuli kyllä itku; miten silloin ja edelleen nykymaailmassa voidaan kuvitella, että sodalla voidaan ratkaista yhtään mitään? Kansalliset johtajat eivät saa jotain kiistaa ratkaistua, joten he pistävät pystyyn sodan. Ihmisiä lähetetään sotimaan, kunnes jossain vaiheessa samat päätöksentekijät tulevatkin siihen päätökseen, että nyt on tarpeeksi ihmisiä kuollut, invalidisoitunut, jäänyt orvoksi tai menettänyt läheisen. Sitten asiasta voidaankin sopia; "ottakaa te tuo osa meidän maasta tai perustakaa sitten se länsimainen järjestyksenne." Asian järkyttävyyttä lisää vielä se, että omat läheiset ovat niitä, jotka lähetetty sotimaan ja jotka ovat kotona kaivanneet läheisiään.
Sodan romantisoiminen liittyy nyt näihin vuosiin, kun vielä on veteraaneja, jotka voivat sotaa muistella. Omasta mielestäni on kuitenkin tärkeää muistuttaa meitä nuorempia polvia siitä, että sota on ollut todella julmaa ja uudet sodat ovat tuomittavia. Itse en ole Kansallisteatterin Tuntematonta nähnyt, mutta ymmärrän hyvin ohjaajan halun yhdistää Suomen sodat nykykontekstiin. Suosittelen lämpimästi Raja 1918 -leffaa, jossa ihmisten mielettömyyttä käsiteltiin. Elokuva herätti paljon ajatuksia sodasta ja ihmisyydestä.
Tulipa kirjoitettua pitkästi itsenäisyydestä ja sodasta. Hups. No kirjoittaminen on kyllä hauskaa, koska omia ajatuksia saa näin vähän tuuletettua. Lopputulema on se, että todella ristiriitaisissa tunnelmissa itsenäisyyspäivää taas vietetään. Omaan itsenäisyyspäivän aattoon kuuluu jouluostokset, Edelmanin Virsiä-konsertti illalla, piipahdus monikulttuuriseen itsenäisyyspäivän juhlaan (kyllä, meillä on nyt Turussakin sellainen) ja rentoutuminen, kun huomenna saa nukkua pitkään. Mulla on myyjäisvuoro vasta klo 12 alkaen.

mantelipullia, nami!

Lauantain ohjelmaan on kuulunut suunnistuslenkin lisäksi ruuanlaittoa. Lounaaksi teimme lihapullia ja bataattilisäkkeen. Oikein hyvää oli! Bataatit oli siis valmistettu niinkin yksinkertaisesti, että bataatti viipaloitiin, lisättiin kermaa, suolaa sekä pippuria ja laitettiin uuniin. Lisäke valmistui melko nopeasti; sellaiset 45 minuuttia se taisi olla uunissa. Maku oli kiva makean ja suolaisen yhdistelmä.
Iltapäivällä sitten leivottiin. Peruspullataikinan pariksi sopii mantelimassa-leivontamargariini-seos. Ihanan makeaa ja kuohkeaa! Leivontaa vauhditti hyvä musa; mp3-soittimessa soi mm Jukka-pojan letkeä "Elämä on taistelun arvoinen..." sekä Dolly Partonin ihana Jolene.
Huomenna harjoitellaan ekan kerran Saaran hääkampausta. Jännää!

Piparit ja joulujuhlat

Ih, ih, ihanaa! It's piparitime. Taas valmistuu monen pikkuleipurin kotona piparikuusia niin että neulaset vaan lentelee. Myös Kirkukin on taas aika sopia piparitalkoista. Mitenköhän se onnistuu?

Kirkukin jouluprojektina on myös Nuotiotyttöjen joulujuhlan suunnitteleminen. Suunnittelukokous on jo pidetty ja master plan on valmis. Tervetuloa vaan kaikki mahtavaan joulujuhlaan. Paikalle on kutsuttu myös jo-aktiivi-iän-jättäneitä nuotiotyttöjä. Hiillos-vartio, äitikerho ja Tuki ry ovat ilmoittaneet ottaneensa kutsun ilolla vastaan. Toivottavasti myös työikäisistä joku viitsiytyy paikalle. Nyt voisi lapsetkin ottaa mukaan. Joulujuhlan ohjelma on jälleen fantsua! Itse odotan eniten isojen vkjn:n bändiä.

Tietenkin myös olisi mukavaa, jos Joulupukki taas tänäkin vuonna tulisi tarkastusmatkallaan käymään juhlassamme. Voisin kertoa hänelle toivovani lahjaksi tietokonelaukkua. Haluaisin, että laukku olisi jonkun muun värinen kuin musta. Esim Golla-nimisellä merkillä on kivoja tietsikkalaukkuja. Tokihan kaikkein paras olisi, jos laukku olisi "made in Joulupukinmaa".

Jee!

Huh, vihdoin ratkesi mieltä piinannut kysymys siitä, mitä HEP oikeastaan tarkoittaa! Aika hauskaa, että täälläkin on elämää - olen kuvitellut kaikkien pitävän tätä turhanpäiväisenä juttuna ja siksi en enää ole käynyt niin ahkeraan täällä kurkkimassa. Nyt on siis taas syytä lisätä myös Kirkuk-blogi päivittäisten kurkkaamisten joukkoon. Niitä on kertynyt nyt jo aika monta... Nyt vaan siis uskaliaasti jorisemaan!

Se on salaisuus...

Eli mun ja Aleksin yhteinen salaisuus on se, että mä olen käynyt täällä kirjoittelemassa. Nytkin on ollut pitkä aika, etten ole kirjoittanut. Olimme siellä Roomassa ja sittemmin en ole muistanut tän blogin olemassa oloa. Onneksi kirkuknetissä muistuteltiin tästä!

uusi yritys

Uusi päivä, uudet blogikirjoitukset... Luvassa yhtä höperöä ja julkaisukelvotonta asiaa kuin eilen. Taas on vierähtänyt tietsikan edessä liikaa aikaa ja kirjaimet ja rivit vaan vilisevät silmissä. Tänään en ole tehnyt gradua, vaan suunnitellut Turun Keskustaopiskelijoiden vuosijuhlia. Hauskaa puuhaa! Kuten aina vuosijuhla-tyyppisten tilaisuuksien järjestäjillä, myös meillä on kunnianhimoisena tavoitteena kutsua mahdollisimman paljon vanhoja toimijoita juhlimaan. Toteutamme kutsumisen siten, että näin hyvissä ajoin lähetämme osalle vanhoista toimijoista tiedon juhlista sekä listat kunkin vuoden hallitusten kokoonpanoista. Tiedon saaneet voivat sitten kertoa juhlista eteenpäin vanhoille hallituskamuilleen. Mun tehtäväkseni on langennut ihmisten osoitteden etsiminen. Vielä muutama hetki voi kulua tässä koneella :)

Vaan eipä siinä mitään... Mielelläänhän tässä kotosalla on, kun samalla voi kuunnella uutta levyä. Ostin nimittäin Samuli Edelmanin virsilevyn! Kyllä ovat virret kauniita ja erityisesti näin pimeänä syysiltana sanoma tuntuu lohduttavalta. Kaakaota pienellä amaretto-tujauksella vielä tuohon pöydänkulmalle, niin tässähän voisi vielä vaikka sitä kammottua gradua alkaa pakertaa. No, rajansa kaikella...

Nyt kun salasanat tähän blogiin on löytynyt, niin tännehän voisi oikein alkaa kirjoittelemaan. Jos en kerro kenellekään, että olen laittanut tänne jotain, niin koskakohan joku huomaa? Eka joka lukee tän niin kirjoittaa kirkukkiin, että HEP. Ok?

Salasanat piinaavat

Salasanat ja käyttäjätunnukset ovat läsnä jokapäiväisessä elämässämme. Jo antiikin roomalaiset käyttivät salasanoja. Tietoyhteiskunnassa salasanoilla ja käyttäjätunnuksilla on kuitenkin ennennäkemätön rooli. Voidakseen tehdä yhtään mitään, pitää olla salasana. Jotta voin kirjoittaa blogiin, pitää muistaa salasana ja käyttäjätunnus. Jotta voin tarkastaa tunnukset pitää muistaa s-postitunnukset. Jos on unohtanut kaikki tunnukset, niin lohtujäätelöäkään ei voi ostaa ilman, että muistaa pankkikortin tunnusluvun. Nettipankissa pitää muistaa toiset tunnukset. Ja luoja varjele, jos olet laittanut kaikki blogit, s-postit, kirjastokortit ja pankkitunnukset samojen tunnusten taakse.
Salasanojen ja käyttäjätunnusten muistaminen tavattomasti tavallisen ihmisen älyllisestä kapasiteetista. Todisteena siitä on esimerkiksi tämä kirjoitus. Mikäli kirjoittajan ei tarvitsisi muistaa kaikkia tunnuksia, hän kirjoittaisi varmasti julkaisukelpoista tekstiä. Onneksi kuitenkin nykyaikaisessa blogi-kirjoittelun yhteiskunnassa tekstejään voivat julkaista myös kirjoitustaidottomat.
BTW. Salasanan ja käyttäjätunnuksen kadottaminen ovat siis olleet syynä siihen, etten mä tai ketään muukaan ole päässyt kirjoittelemaan tänne. Nyt pitänee kirjottaa tunnarit ylös. Salakielellä tottakai...

Kirkuk-treffit uudessa kodissa

Viime perjantaina pääsimme kyläilemään Kekkan ja Antsan uudessa kodissa. Oli mukava treffata jälleen pitkästä aikaa, varsinkin kun päätimme kokkailla yhdessä herkktortilloja. Tarkoituksenamme oli myös päivittää Kirkuknetin esittelytekstejä, mutta saimme illan aikana aikaiseksi vain yhden rivin Sanchezista. Päivittämistä täytynee siis kokeilla joku toinen kerta uudelleen... Illalla pohdimme myös sitä, onko Seppo Topilan mahdolliselle uudelle asukille hyvä nimi!

Onnea Keekille ja Antsalle uuden kodin johdosta!

Kesäleiri kutsuu

Kesäleirin lähtötunnelmissa aloittelin jo pakkaamisen. Huomenna alkaa lippukunnan oma versio partion 100-vuotisjuhlaleiristä. Eniten kuitenkin odotan Eekan ja Helmin tapaamista, aika jännää! Kirkukista osallistuu varmasti 2/5, toivottavasti jossain vaiheessa saadaan kokoon 3/5. Scouting's sunrise mahtaa olla hauska juttu...

Kirkuk 7 vuotta!

Kirkukin syntyajoista, Helsingin suurjuhlasta tuli kesäkuun alussa kuluneeksi 7 vuotta. Synttäreitä samassa suurjuhlahengessä kävivät viettämässä Saa ja Kee Tampereella 8.-10.7.

Kirkuk!

Kirkuk-blogi on nyt avattu! Toivottavasti saamme blogin ahkeraan käyttöön!