Uusi päivä, uudet blogikirjoitukset... Luvassa yhtä höperöä ja julkaisukelvotonta asiaa kuin eilen. Taas on vierähtänyt tietsikan edessä liikaa aikaa ja kirjaimet ja rivit vaan vilisevät silmissä. Tänään en ole tehnyt gradua, vaan suunnitellut Turun Keskustaopiskelijoiden vuosijuhlia. Hauskaa puuhaa! Kuten aina vuosijuhla-tyyppisten tilaisuuksien järjestäjillä, myös meillä on kunnianhimoisena tavoitteena kutsua mahdollisimman paljon vanhoja toimijoita juhlimaan. Toteutamme kutsumisen siten, että näin hyvissä ajoin lähetämme osalle vanhoista toimijoista tiedon juhlista sekä listat kunkin vuoden hallitusten kokoonpanoista. Tiedon saaneet voivat sitten kertoa juhlista eteenpäin vanhoille hallituskamuilleen. Mun tehtäväkseni on langennut ihmisten osoitteden etsiminen. Vielä muutama hetki voi kulua tässä koneella :)
Vaan eipä siinä mitään... Mielelläänhän tässä kotosalla on, kun samalla voi kuunnella uutta levyä. Ostin nimittäin Samuli Edelmanin virsilevyn! Kyllä ovat virret kauniita ja erityisesti näin pimeänä syysiltana sanoma tuntuu lohduttavalta. Kaakaota pienellä amaretto-tujauksella vielä tuohon pöydänkulmalle, niin tässähän voisi vielä vaikka sitä kammottua gradua alkaa pakertaa. No, rajansa kaikella...
Nyt kun salasanat tähän blogiin on löytynyt, niin tännehän voisi oikein alkaa kirjoittelemaan. Jos en kerro kenellekään, että olen laittanut tänne jotain, niin koskakohan joku huomaa? Eka joka lukee tän niin kirjoittaa kirkukkiin, että HEP. Ok?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti